Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Vauva nukkuu, minä en

 Terkkuja täältä♥ Arki palasi maanantaina perheeseen ja sitä myötä käsite ’äidin oma-aika’ tuntui hiljalleen katoavan. Periaatteessa rytmimme kyllä sopii lapsille oikein hyvin, sillä koululaisten lähdettyä Onni saa joka päivä viettää rauhaisan hetken kaksin kanssani ja pikkuinen taas yksin huomiota isompien käytyä nukkumaan. Itse vain tahtoisin edes sen pienen hetken täällä blogin parissa, sillä jaettavaa kanssanne kyllä olisi.

 Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa nyt hieman pikkuisen nukkumisesta, jota ennen hänen syntymäänsä niin kovasti jännitin. Edelliset kaksi painosta, kun eivät nukkumisen päälle vaivojensa vuoksi öisin eikä päivisinkään ole ymmärtäneet. Pikkuinen onkin oikea unelma, sillä koliikista huolimatta hän nukkuu 10-12 tunnin yöunia yhden aamuherätyksen taktiikalla. Ainut miinus tässä onkin hänen rytminsä, joka noudattelee jo mahassa totuttua rytmiä: päivä jumpataan ja vasta klo 23 jälkeen mietitään nukkumista.

 Usein itse nukahdan lähes samaan aikaan vauvan kanssa. Herätyskello on soimassa koululaisten vuoksi jo klo 7 eli saisin kyllä nukuttua putkeen 6-7 tuntia. Tämä unimäärä ei kuitenkaan itselleni riitä. Lisäksi meillä asuu yhä kaksi erittäin huonosti nukkuvaa poikaa, jotka kilpaa syystä tai toisesta herättävät vanhempiaan. Tällä hetkellä esim. Onnilla on menossa joku pahojen unien kausi ja usein lastenhuoneesta kuuluu hysteeristä huutoa.

 Muiden kysyessä vauvan nukkumisista, en uskalla ääneen sanoa olevani väsynyt. Jos he eivät ymmärtäneet sitä silloin kun valvoin kaikki yöt, eivät he ymmärrä nytkään. Pikkuinenhan nukkuu loistavasti! Näin mahtavasti tällä hetkellä nukkuvan vauvan kanssa en siis todellakaan aio lähteä kilpailuun väsyneimmän äidin tittelistä, vaikka ne omat kokonaiset yöunet puuttuvatkin.

 Vaikka aika ajoin hihittelen, kiroilen katkeilevia ajatuksia ja äksyilen täällä rikkonaisen yön jälkeen, olen hämmästyneen kiitollinen hyvin nukkuvasta pikkuisesta. Tuo vauvahan on oikea unelma, sillä herää ensimmäisen kerrankin syömään vasta, kun itse olen jo hereillä. Miten kummassa meille on tuollainen ihme syntynytkään? Väsyneimpänä aamunakin tiedän, että tilanteemme voisi olla paljon synkempi. Voisin taas valvoa lähes 24/7. Tiedän, että huonoja öitä on varmasti myös pikkuisen kanssa tulossa, mutta kokemusten myötä tiedän myös meidän selviävän niistä.  Nyt keskitymmekin siis hyvillä mielen ihailemaan niin suloisesti nukkuvaa vauvaa♥

 Kuinka siellä nukutaan?

Comments

Leave a Comment