Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Uuden vuoden aaton kuvia + mitä mä lupaan vuodelle 2018?

Heippatirallaa, se on nyt vuosi 2018! Aika outoa. Vaikka toisaalta, mä en takerru vuosilukuihin tai taivastele ajan kulua. Se on aivan turhaa puuhaa, aika kuluu ja täts it. 
Kuinkas me vietettiin uuden vuoden aattoa? Meillä joulua vietetään juhlallisesti kun taas uutta vuotta juhlitaan ihan oman perheen kesken. Siitä on tullut perinne. Nakkeja, itse tehtyä perunasalaattia, herkkuja, sädetikkuja ja muutama raketti. Tinoja ollaan valettu nyt muutamana vuonna ja eilen unohdettiin! Päätettiin että uuden vuoden päivä on ihan yhtä hyvä tina-päivä. Tinathan on aika epä-egologisia ja olikos niin että tämän vuoden aikana niiden myynti lopetetaan? Me ollaan kierrätetty vanhoja tinoja valamalla ne uudestaan, ei niitä kannata säilöäkkään. 

Pihaan laitettiin paljon kynttilöitä ja pari ulkotulta tunnelmaa luomaan. Ulkotulet on lapsiperheessä aikamoinen riskitekijä, vai oonko mä ainut joka pelkää koko ajan että haalarit syttyy tuleen kun kävelee liian läheltä..?

Meillä itsellä ei montaa rakettia ollut ja kun oltiin ne ammuttu, käveltiin vielä mutkan kautta kotiin ja satuttiin paikalle kun joku perhe ampui ison kasan raketteja läheisen koulun pihalla. Jäätiin niitä sitten ihastelemaan ja pojat varsinkin oli tietysti innoissaan, kiittivätkin vielä kun saatiin katsoa 😀

Uuden vuoden lupaus..

Mulla ei varsinaisesti ole tapana tehdä uuden vuoden lupauksia mutta tänään aamu kävelyllä mietiskelin ja päätin kokeilla lupausta. Viime vuosi meni pitkälti niin etten pystynyt panostamaan omaan aikaan ja hyvinvointiin. Alkuvuosi meni raskausvaivojen kanssa painiessa ja kun Mimmi syntyi alkoi tietysti pikku-vauva arki johon kuuluu myös kaksi vilkasta isoveliä. Mimmi on alusta asti ollut aivan uskomattoman tyytyväinen ja iloinen vauva mutta myös hyvin läheisyyden kaipuinen. Tämä käytännössä tarkoitti ensimmäiset kuukaudet sitä että Mimmi oli sylissä kellon ympäri. Päivisin kannoin häntä sylissä tai manducassa ja öisin hän halusi, ja haluaa edelleen, olla ihan liki. Missään vaiheessa en kokenut tätä liian raskaaksi vaikka se välillä turhautti kun olisi ollut miljoona muuta asiaa tehtävänä. Asioita joita olin kuvitellut tekeväni kun vauva nukkuu päiväunia: touhunnut poikien kanssa, puuhaillut kasvihuoneessa, tehnyt pitkiä vaunulenkkejä, kirjoittanut blogia, ommellut, siivonnut, kokannut, ottanut aurinkoa(!) jne. Mutta, Mimmi ei nukkunut päiväunia.

Tässä syksyn edetessä alkoi vihdoin päiväunet maistua, vaihtelevasti.. Nyt näyttää siltä että Mimmi on siirtymässä yksiin KUNNON päiväuniin ja se tulee helpottamaan päiviä paljon. Kun tietää että on joku tietty aika kun voi tehdä tiettyjä juttuja. Ettei ”päiväunet” ole vartti silloin ja vartti tällöin. Ei kai pitäisi taas tuulettaa liian aikaisin mutta mä oon niin innoissani.

No jaa. uuden vuoden lupaus taisi kuitenkin olla aiheena. Eli, päätin panostaa omaan hyvinvointiin lupaamalla liikkua enemmän ja syömällä herkkuja vähemmän. Sain Amilta joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen ja nyt viikon käytön jälkeen täytyy todeta että se on aivan mahtava! Oon asettanut itselleni tavoitteita ja tämän rannekkeen avulla mun on helppo seurata että ne toteutuu. Voisinkin tästä aiheesta kirjoittaa vielä myöhemmin lisää.

Lupaan myös yrittää ottaa aikaa omiin juttuihin, yhtenä tämä blogi. Välillä mulla pyörii päässä vaikka kuinka ideoita mutta kun vihdoin olisi aika toteuttaa jotain, en saa enää ideasta kiinni. Mulla nää jutut tulee aina hetkessä. Istun alas ja aloitan, joskus pitää vaihtaa otsikkoa ennen julkaisua kun juttu lähtikin ihan väärille raiteille (vähän niinkuin nytkin meinaa käydä..).

Siinä oli mun lupaukset, aika perinteisiä vissiinkin. Ootkö sä tehnyt uuden vuoden lupauksia?

Hyvää alkavaa vuotta kaikille!

♥ Nora

http://norudemu.blogspot.fi/

Comments

Leave a Comment