Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Muutama sana imetyksestä.

Näin kansainvälisen imetysviikon kunniaksi jokunen ajatus paljon puhuttavasta rintaruokinnasta myös minulta. Useampikin (nais)bloggari ottaa jälleen kerran kantaa julki-imetykseen. Minua on ehkä hieman alkanut häiritsemään se, että jos ja kun imetyksestä puhutaan juututaan aina tarkastelemaan asiaa vain julki-imetyksen näkökulmasta. Ei sillä, sekin on varmasti oikein hyvä ja tarpeellinen keskustelenaihe, mutta joskus olisi kai ihan kiva lukea vähän toisenlaista näkökulmaa asiaan. Tästä syystä ajattelin kirjoittaa omasta suhtautumisestani imetykseen ja siitä heräävistä ajatuksistani.

Oma imetystaipaleeni alkoi kuusi ja puoli vuotta sitten. Imettäminen oli täysin vierasta minulle, sillä en ollut edes kuullut siitä tarinoita juuri keneltäkään. Koen, että sairaalassakaan ei juurikaan vaadittu imettämään, mutta toki siihen kannustettiin. Synnytykseni pysähtyi avautumisvaiheen jälkeen vauvan tarjontavirheen vuoksi ja lopulta synnytys päättyi tuona maaliskuisena iltapäivänä kiireelliseen sektioon. Vaikkei synnytykseen tai syntymään varsinaisesti mitään sen suurempaa draamaa liittynyt, oli kokemus kaiken kaikkiaan kai aika rankka ja vietin osastolla lähes vuorokauden ilman vauvaa. Vauvan sain rinnalleni kunnolla tosiaan vasta lähes vuorokauden päästä ja vasta näin jälkikäteen olen miettinyt sillä olleen varmasti paljon merkitystä imetyksen käyntiin lähdössä, sekä myöskin siinä miten suhtauduin imetykseen. O sai siis lisämaitoa heti sairaalasta lähtien, enkä koskaan täysimettänyt häntä. Koen, että esikoisen imettäminen jäi lyhyeksi osaltaan kannustuksen puutteesta ja osaltaan tietysti myös omasta viitseliäisyydestäni. Tämän lisäksi myös koin esikoisen aikaan imettämisen henkisesti kovin hankalana. En siksi, ettäkö sitä ei olisi sallittu tietyissä tilanteissa tai paikoissa, vaan siksi etten vain kokenut sitä luonnolliseksi muualla kuin kotona – tuttujen ihmisten keskellä. Ahdistuin ihmisten edessä ja koska en halunnut enkä voinutkaan linnoittautua kotiin, koin pulloruokinnnan olevan huomattavasti helpompi vaihtoehto. Imetin kuitenkin esikoista kaiken kaikkiaan kolme kuukautta.

imetys imettäminen imetyskoru koru diy silikoninen purukoru kaulakoru

imetys imettäminen imetyskoru koru diy silikoninen purukoru kaulakoru
Kuvissa on itse tekemäni imetyskoru. Samalla kun tilasin silikonihelmiä tuttinauhoja varten, tilasin myös nämä helmet kaulakorua varten.

D:n kohdalla imettämiseen kannustettiin jo sairaalassa ihan toisella tavalla ja koin imettämisen lähtevän käyntiinkin aivan eri tavalla. Vaikka tämäkin synnytys eteni juuri kuten ensimmäinenkin ja päättyi myöskin avautumisvaiheen jälkeen tarjontavirheen vuoksi pysähtyneenä kiireelliseen sektioon, sain kuitenkin vauvan heti samana iltana rinnalleni. Muistan edelleen kuinka kipeä olin tuon ensimmäisen yön. Yritin, taistelin ja itkin kun en onnistunut. Vauvan saaminen rinnalle oli lähes mahdotonta itse, kun en saanut (pystynyt) vielä liikkua eikä yökötkään juurikaan käyneet luonani ja minähän vedin perisuomalaiseen tyyliin ”Kyllä mä pärjään, enkä muuten varmaan pyydä apua!” Jälkeenpäin kyllä jäi mietityttämään miksi minut jätettiin niin yksin, mutta toisaalta se myös sai minut ”taistelemaan” ja ehkä myös lopulta onnistumaan. Mutta vielä paremmin muistan – kuin eilispäivän sen viimeisen elokuisen aamuyöni kättärillä, kun juhlin yksinäni maidon nousua. Rintojani koski ja olin kirjaimellisesti saanyt yön aikana kasvatettua tissit! Se taisi olla ensimmäinen onnistumiseni imetyksen saralla. D ei ollut kovinkaan pieni vauva ja jo hänen ollessa kuukauden ikäinen tuntui ettei maitoni riitä hänelle. Ryhdyimme taltuttamaan pojan nälkää korvikkeella ja aika nopeasti olimme samassa tilanteessa kuin Oonkin kanssa. D:tä imetin kaiken kaikkiaan neljä kuukautta.

Nyt kolmannella kerralla synnytys oli suunniteltu sektio ja olin jo varautunut siihen, ettei imettäminen ehkä lähde käyntiin helposti. Ajattelin, että vaikkakin kroppani on valmistautunut vauvan tuloon, ei kroppani kuitenkaan saa minkäänlaisia ennakkoimpulseja syntymästä esim. supistusten muodossa. Imettäminen kuitenkin lähti käyntiin kuten edelliselläkin kerralla ja nyt kolmen kuukauden jälkeen maitoa tulee vielä hyvin ja äidinmaito on A:n pääasiallinen ravinto. Iltaisin on kuitenkin alkanut tuntumaan siltä ettei maitoa enää heru yhtä helposti ja A jää nälkäiseksi. Tästä johtuen aloimme reilu viikko sitten antamaan A:lle korviketta ennen yöunille menoa ja sitä meneekin oikein hyvin. Näin myöskin maitoa riittää paremmin yösyöttöä varten, eikä syöminen mene turhautumiseksi ja veny tunnin mittaiseksi.

Tällä kerralla imettäminen on kuitenkin tuntunut helpommalta, kuin aiemmin enkä ole hakeutunut pulloruokintaan vain sen ”helppouden” vuoksi. Vieläkään en istuisi ruokkimassa vauvaani kaiken kansan nähtävillä vaikka kauppakeskuksessa, mutta en myöskään tee siitä itselleni ongelmaa. Minä olen se äiti, joka mielummin menee vaikka sitten sinne vessaan istumaan ja imettämään, enkä osaa ajatella sitä pahana – koska siellä saan olla rauhassa.

Minkälaisia imetyskokemuksia teillä on?

Comments

Leave a Comment