Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Mikä on tärkeintä lasten kasvatuksessa?

Mietin pitkään, että onko mulla edes mitään kompetenssia kirjoittaa tälläistä tekstiä? Onko siinä mitään järkeä, että mä lähtisin jollain tavalla neuvomaan vanhempia oman lapsensa kasvatuksessa?

Niin. Mä en oo kasvattanut kuin yhtä lasta ja häntäkin vain vuoden verran. En oo joutunut taistelemaan peliajasta tai nukkumaanmenosta. En kotiintuloajoista tai kouluvaatteista.

Kunnes tajusin, että mä olen nimenomaan opiskellut sitä ja erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Mä teen sitä työkseni. Laskin, että mä oon työurani aikana työskennellyt yli 800 lapsen kanssa. Ehkä mä jotain osaan aiheesta sanoa. Jotta tekstistä ei tule liian pitkää, jaan sen kahteen osaan.

Enkä mä oikeastaan edes halua neuvoa ketään.

Jokainen kasvattakoon lapsensa aivan kuten haluaa, mutta nämä kaksi asiaa on sellaisia, jotka mä koen tärkeänä lasten kanssa toimiessa. Jos löydät niistä itsellesi jonkun vinkin, niin mahtavaa. 🙂

Teksti 1/2.

Rajat.
äitiys ja yksinäisyys 4
Mun mielestä lasten kasvatuksessa tärkeintä on kaksi asiaa. R&R.

Niistä ensimmäinen on rajat.

Vanhemman tulee asettaa lapselleen rajat. Ne eivät tarkoita yksipuolisia kieltoja tai pelkkää käskemistä, vaan yhteisiä pelisääntöjä, joista voidaan yhdessä neuvotella. Loppujen lopuksi se on kuitenkin vanhempi, joka päättää mihin raja vedetään.
Mitä rajojen asettaminen sitten käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa asioiden toistamista lapselle kerta toisensa jälkeen. Se tarkoittaa sääntöjen noudattamisen valvomista. Se tarkoittaa myös, että vanhempi kertoo lapselle, jos lapsi toimii väärin. Se on ihan ok, että tilanteen sitä vaatiessa, sä kerrot vihaisella äänellä lapselle, ettei tämä voi toimia noin. Sitä kautta lapsen tunneäly kehittyy, hän oppii tuntemaan syyllisyyttä ja hänelle kehittyy kyky erottaa oikea ja väärä.

Päiväkodissa työskennellessä oon törmännyt aivan liian usein lapsiin, joiden käyttäytymisestä näkee selvästi, että he pyörittävät kotona vanhempiaan aivan miten tahtovat. Lapset eivät nimittäin ole tyhmiä. Jos he huomaavat, että käyttäytymällä huonosti ja heittäytymällä itkupotku-raivareihin he saavat lopulta tahtonsa läpi, he tulevat tekemään niin jatkossakin.

Juuri silloin vanhemmilta vaaditaan päättäväisyyttä.

Jos te olette esimerkiksi sopineet, että ruoka syödään (tai sitä ainakin maistetaan) ennen kuin voidaan syödä jälkiruoka, näin myös tehdään. Lapsi ei saa oppia, että huutamalla ja riehumalla vanhempi heltyy ja antaa jälkiruoan vaikka pääruoka on vielä syömättä. Siinä tapauksessa jälkiruoka jätetään vaikka kokonaan syömättä, jos pääruoan syöminen ei kiinnosta.

äitiys ja yksinäisyys 3
Se voi tuntua vanhemmasta pahalta juuri sillä hetkellä, mutta uskokaa vaan. Seuraavalla kerralla lapsi kyllä muistaa tuon edellisen tilanteen ja syö pääruoan kiltisti loppuun, koska haluaa niin paljon jälkiruokaa. Ja jos asia ei toisellakaan kerralla toimi, se toistetaan myös seuraavalla kerralla. Uudestaan ja uudestaan, kunnes se alkaa toimimaan.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että näissä tilanteissa kiellot ja käskyt eivät saa olla katteettomia. Ne eivät saa olla pelkästään yksipuolista käskemistä. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, että mitä häneltä odotetaan missäkin tilanteessa, jos vanhempi ei sitä hänelle kerro. Siksi puhu lapselle ja kerro mitä hänen pitäisi tehdä ja mitä häneltä odotetaan.

Käytän myös usein päiväkodeissa lasten kanssa vaihtoehtojen keksimistä pelkän käskemisen sijaan. Moni lapsi vihaa sitä, että aikuinen käskee. He haluavat mielummin päättää asioista itse. Tämän takia kerron lapselle vaihtoehdot, jotka molemmat kuitenkin johtavat siihen lopputulokseen, johon minä aikuisena haluan tilanteen menevän.
Lapsi ei halua laittaa pipoa päähän ulos. ”Sä saat itse valita. Laitanko minä pipon sulle vai laitatko sä sen itse?” Lapsi valitsee käytännössä aina sen, että hän laittaa sen itse.

Lapsi on tyytyväinen, että hän sai itse päättää, vanhempi tyytyväinen siihen, että lapsella on nyt pipo päässä. Asiassa ei kuitenkaan joustettu. Vanhempi oli päättänyt, että pipo laitetaan päähän kun mennään ulos ja näin myös tehtiin.
Rajojen asettaminen on vaikeaa.

Tai no, ei niiden asettaminen ole oikeastaan vaikeaa vaan niistä kiinni pitäminen. Kun arki painaa, on kiire, hermo on kireänä kaikilla ja lapsi vänkää vastaan. Silloin niitä hermoja testataan. Muista, että sinä loppujen lopuksi vanhempana päätät asioista. Lapsen kanssa toimiminen ei saa mennä liialliseksi neuvotteluksi, koska lapsi kyllä pyrkii aina vääntämään asian itselleen eduksi. Älä mene siihen mukaan. Jos olet päättänyt, että yksi lasku liukumäestä ja sitten lähdetään kotiin, niin pidä siitä myös kiinni. Niiden ”vielä yksi lasku”, ”no laske vielä kerran” ”kerran vielä” sijaan nappaa vaikka lapsi kainaloon ja kanna ulos leikkipuistossa sen sijaan, että annat lapselle periksi kerta toisensa jälkeen.

Pelkät rajat eivät kuitenkaan riitä. Seuraavassa blogitekstissä kerron sen toisen tärkeän asian lapsen kasvatuksessa, jota pidän tärkeänä. Sen merkitystä ei voi ylikorostaa. Rajoja ja….

Comments

Leave a Comment