Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Pitääkö aina olla tavoitettavissa?

Sori mä olin töissä/kaupassa/nukkumassa/lukemassa…. 
….ja en varttiin ehtinyt vastaamaan sun viestiin…

En tiedä onko teille tuttua, mutta mulle ainakin. Tunnen tarvetta pyytää anteeksi jos en samalla sekunnilla vastaa viestiin kun puhelin kilahtaa. Mulla on koko ajan ollut tunne, että mun on pakko olla tavoitettavissa. Mutta onko oikeasti pakko olla?
***
Oletteko koskaan laskeneet miten paljon viestejä saatte päivän aikana? Itse hieman hämmästyin kun kerran unohdin puhelimen työpäivän ajaksi kotiin, viestejä oli sinä aikana tullut useita kymmeniä, likemmäs sata…
Hämärästi muistan aikaa kun sain puhelimen: muistaakseni siinä oli liittymä josta sai lähettää 100 viestiä kuukaudessa. Sillä määrällä oli pärjättävä tai saldo loppui. Kyllähän se saldo yleensä paria päivää ennen kuun vaihdetta loppuikin… Luulen, että homma karkasi käsistä siinä kohtaa kun kuvioihin tuli Whatsapp. Siellä on helppo lähettää täysin turhiakin viestejä.

Ryhmäviestit täyttävät puhelimeni

Moni teistä varmasti kuuluu erilaisiin viestiryhmiin?  On kaverien kesken, työhön ja harrastuksiin liittyen, minulla ainakin on useampia. Keskimäärin ryhmissä on noin 10 henkeä.. Tiedätte ehkä, että juuri ryhmäkeskusteluista niitä viestejä tulee.
Osittain tästä syystä vaimensin suurimman osan keskusteluista. En siis saa niistä suoraa ilmoitusta puhelimen näytölle. Nään uudet viestit toki kun menen Whatsappiin ja pienenä punaisena pallona wu-kuvakkeessa työpöydällä. 

Miksen tehnyt tätä jo aiemmin?
Ilmoitukset saan toki edelleen niistä keskusteluista jotka ovat sellaisia keskusteluita, joista saattaa tulla jotain oikeasti tärkeää kuten Samuli, äitini, siskoni jne. Siis sellaiset keskustelut, joista oikeasti voisi tulla jotain akuuttia ja heti reagointia vaativaa.
Tällä tavoin on ollut helpompi rauhoittaa niitä hetkiä jolloin ei oikeasti ole syytä istua luuri kädessä. Leikki- tai pelihetki Alisan kanssa, ruokailu, leffailta, työpäivä… Esimerkiksi iltaisin olen nyt ottanut tavoitteeksi tarttua ennemmin kirjaan kuin puhelimeen. Hyvän kirjan parissa huomaan rentoutuvani ja seilaan somessa entistä vähemmän kun en joka viestin jälkeen vilkaise Facebookia tai Instagramia.
Oma puhelimeni vilkuttaa aika näyttävästi sinistä valoa saapuneen viestin merkiksi, joten välillä se on öiseen aikaan häirinnyt nukahtamistakin. On ollut pakko vilkaista, kuka siellä kaipailee. Nyt olen ottanut tavaksi muutaman kerran päivässä katsoa millaisia viestejä olen saanut, mutta teen sen silloin kun minulla oikeasti on siihen aikaa. Viestit eivät jää sinne päiväkausiksi vellomaan vaan vastailen ainakin päiväsaikaan vähintään parin tunnin sisällä. Tämä viive on usein vähintäänkin riittävä, koska suurimmaksi osaksi viestit eivät ole mitään akuutteja. Oletan myös, että jos joku minua kaipailisi akuutisti, hän soittaisi.
***
On jännä, miten olen itseltäni vaatinut tuota aina tavoitettavissa -moodia, vaikka olen kuitenkin sisäistänyt etteivät muutkaan voi olla aina tavoitettavissa. En siis oleta, että sinäkään vastaat minulle heti kun olen viestin lähettänyt.
En sano, että Whatsapp tai some olisivat keksintöinä mitenkään huonot, niissä on paljon hyödyllistä ja hyvääkin. Niitä pitää vain osata käyttää itselle parhaimmalla tavalla. Kaikki eivät varmastikaan koe esimerkiksi Whatsappia samanlaisena kuin minä tai yhtä ”häiritsevänä”, mutta tärkeintä onkin varmasti löytää se itselle parhaiten sopiva rytmi. En minäkään todella kaipaa niitä aikoja kuin pystyin lähettämään vain sen sata tekstiviestiä kuussa, mutta on ollut hyvä opetella pois siitä jatkuvasta luurin tuijottelusta.
Maailma muuttuu Eskoseni, kuten äitini tykkäsi aina siteerata ja me muutumme sen mukana. Myös työssäni olen huomannut, että enenevissä määrin ihmiset kaipaavat esimerkiksi palveluita 24/7. Nykyäänkin on ihan okei lähettää viestiä toiselle keskellä yötä tai pyhäpäivänä ja siksi onkin tärkeää, että itse määrittelen milloin viestin luen ja milloin oikeasti olen tavoitettavissa.
***
Olen 100% varma, että suurin osa teistä on jo vuosikausia toiminut näin, mutta jotenkin mä olen aina se, joka elää suurinpiirtein vielä lankapuhelinten maailmassa, joten mun elämään tämä oli aika iso mullistus muutaman vuoden viestitulvan jälkeen. xD Mun mielestä on myös hyvä miettiä sitä, pitääkö aina olla tavoitettavissa. Näillä mietteillä taas kohti rauhallisempaa tulevaisuutta! 🙂

http://ihanvaantavismutsi.blogspot.fi/

Comments

Leave a Comment