Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Pettymys

Vuoden odotetuimmat kisat päättyivät eilen pettymykseen. Mä en päässyt edes yhtä kokonaista kierrosta ajamaan kilpaa, kun auto hajosi. Kone oli jumissa, eikä mitään ollut tehtävissä. Tulin varikolle hinurin perässä tietämättä miten suuret vauriot moottorissa oli. Ajattelin sen vain käyvän vähän kuumana, ja että pääsisin seuraavaan lähtöön. Kun mulle selvis että kone oli jumissa, eikä Teemu pääsisi ajamaan, mä purskahdin itkuun. Olin niin vihainen ja pettynyt. Teemu on viime talvesta asti viettänyt kaikki illat tallissa, tuhlannut niin paljon rahaa ja meidän yhteistä aikaa. Hän ei ole sen takia nähnyt kaikkia Viljamin uusia taitoja, koska on rakentanut meille autoa.
Tottakai tiedän, että tämä on meidän oma valinta ja Teemu nauttii suunnattomasti tallissa olemisesta, ja autojen näpräilystä. Tiedostamme sen, että aina voi tapahtua mitä vaan ja auto voi hajota ihan ilman mitään järkevää syytä. Moottorit on niin äärirajoille viritettyjä, että joskus ne vaan ei kestä. Tällaiset pettymykset kolahtaa aina kovaa, kun tietää että toinen on odottanut juuri tätä kisaa kuin kuuta nousevaa. Pellon rata on niin hieno, ja jos ikinä tulee mahdollisuus ajaa täällä, niin ei kannata missata sitä tilaisuutta! Tottakai nämäkin on makuasioita, mutta itse pidän Pellon rataa yhtenä suomen hienoimmista. Olisin halunnut että Teemukin pääsee nauttimaan täällä ajamisesta, mutta ehkä sitten ensi vuonna.
Kaiken kukkuraksi auto meni vielä kaupan, eli todennäköisesti ajellaan tyhjä kärry auton perässä kotiin. Tuskin arpaonni meitä huomenna suosii, sillä tämä on ollut yksi epäonnen reissu monella tavalla. Nyt toivutaan tästä pettymyksestä ja nautitaan yhteisestä kesälomareissusta. Välillä sitä kiroaa tämän harrastuksen alimpaan helvettiin, mutta silti eihän tätä pysty lopettamaan!
Comments

Leave a Comment