Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Ajatuksia eräänä sunnuntaina

Osa minusta haluaa itkeä kun avaan silmäni. On jo sunnuntai ja niin moni asia tältä viikonlopulta on vielä tekemättä. Kun nousen ylös ja näen itseni peilistä en kuitenkaan voi muuta kuin nauraa itselleni. Tukkani sojottaa joka puolelle ja minulla on levännyt olo. Kaikesta ympäröivästä muuttohässäkästä huolimatta me olemme nukkuneet pitkät yöunet koko perhe. Eilen illalla muuttotäyteinen agenda muuttui kertaheitosta ekstempore-grillijuhliin meidän luona ja lapset pomppivat iltamyöhään kavereiden kanssa takapihamme trampoliinilla. Se teki hyvää. Se oli tarvitseamme hengähdys pitkän viikon jälkeen. Tänään, sunnuntaina, se kuitenkin tarkoittaa sitä, että töitä, pakkaamista ja muita asioita pitää hoitaa tehokkaammin kuin suunniteltu. Heti aamusta meidän isi-ihminen suuntaa meidän uudelle talolle siivoamaan ja järestelemään tavaroita. Istahdan huokaisten keittiöpöydän ääreen. Katson lapsia ja mietin itsekseni miten paljon olemmekaan viettäneet aikaa kolmistaan viimeisen puolen vuoden aikana. Onneksi meidän rakennusprojekti joka hetkellisesti on hajoittanut meidän perheen eri osoitteisiin on niin loppusuoralla, että en anna sen enää masentaa. Valuutan itselleni toisen kupin kahvia ja yritän hymyillä ulkona olevalle auringonpaisteelle..
Myöhemmin päivällä pyörähdämme nuorimmaisen kanssa meidän tulevalla talolla ja näen ensimmäistä kertaa meidän huoneet ilman suojamuoveja ja pahveja. Olen niin tyytyväinen lopputulokseen. Tulen samalla miettineeksi, miten kauan sen ”koti-fiiliksen” löytäminen mahtaa kestää. Luulen, että lapset mukautuvat nopeammin kuin me aikuiset (tai ainakin toivon niin). Vieraillessamme kämpillä siellä häärää myös kaksi palkkaamamme siivooja. Napsin pari valokuvaa ja huikkaan isi-ihmiselle meidän lähtevämme takaisin kotiin. Tunnen samalla huonoa omatuntoa siitä, että joku muu siivoaa kotiani ja ainakin ulospäin näyttää siltä, että minä vain pyörin siellä kuin mikäkin diiva valokuvaamassa ja palaan sitten takaisin rentoutumaan toiseen kotiin. Tosiasia on se, että myös minulla on valtava työtaakka pakkaamisen kanssa. 
Illalla ymmärrän, että saldo hoidetuista asioista tänä sunnuntaina ei ollut niin hyvä kuin olin kuvitellut. Olen sen sijaan viettänyt aikaa ystävien kanssa, nähnyt perhettä ja myös nukkunut päiväunet. Olen antanut itselleni luvan testata jotain uutta ja ihastunut kaurapohjaiseen jugurttijuomaan. Olen hymyillyt auringolle. Olen pakannut muuttolaatikoita yhdessä 4-vuotiaamme kanssa rauhassa samalla ja selittäen muuttoprojektiamme ja sen eri vaiheita. Kaiken kaikkiaan voisi kai sanoa, että tämä sunnuntai oli juuri täydellinen sellaisenaan, vaikka se ei ollut lainkaan sitä mitä suunnittelin.
Minkälaisia ajatuksia sinulla on pyörinyt mielessä tänä viikonloppuna?
-Såfin

http://lapsiparkki.blogspot.fi/

Comments

Leave a Comment