Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Se kaikista ällöin

Olen itse melko hysteerinen pöpöjen suhteen. Siivoamme ja pesemme käsiä normaalisti, mutta mitä tulee oksennustauteihin niin pyrin välttämään kaikkia paikkoja joista sitä voisi tarttua. Esimerkiksi tähän pahimpaan aikaan vuodesta kun taudit jylläävät, meitä ei löydä sisäleikkipuistoista tai suurista lastentapahtumista vaan liikumme ulkona: luistelemme ja käymme pulkkamäessä. Silti siltä ei tänänkään vuonna vältytty. Viikonloppuna meidän perheeseen rantautui se ällöin kaikista, oksennustauti. Tiedän itsekin, että pyrimme välttämään oksennustaudin saaneita henkilöitä mahdollisimman pitkään. Tämä on hieman ajan trendiä koska jokainen perhe pelkää saavansa oksennustaudin ja karttaa kaukaa niitä perheitä jossa SE on käynyt. Tiedän myös, että monet eivät siksi edes puhu siitä, että ovat sairastaneet oksennustaudin. Se on vähän niinkuin tabu. Parempi olla kertomatta kenellekään. Me kuitenkin puhumme ääneen tilanteesta, sillä moni tosi kiva asia jäi välistä juuri tämän taudin takia. Yksi matka, yhdet teemajuhlat, yhdet treffit ja useampi harrastus. Äh.
Minä ja meidän nuorin 4-vuotias olimme pakko-levossa, sillä samana yönä nyt viikonloppuna kummatkin meistä heräsi huonoon oloon. Meidän pikkuinen toipui nopeammin kuin minä itse, tosin hän sai korkean kuumeen ja minä velloin pari päivää lievän lämmön ja huonon olon kanssa. Minua hieman naurattaa ne ajatukset jotka pyörivät mielessäni aina tällaisen taudin keskellä. Googletan itämisaikoja ja lasken todennäköisyyksiä siihen, että muutkin perheenjäsenet sairastuvat. Mietin olemmeko hinkanneet kaikki kloriitilla riittävän hyvin ja mistäköhän tarkalleen tämä pöpö on tarttunut. Lasken minuutteja edellisestä oksentamiskerrasta. Jokaisella kerralla se nimittäin on aika ravistuttava kokemus, josta ei toivu ihan heti. Sitä toivoo, että se oli viimeinen kerta. Mitä pidempi väli sen suurempi todennäköisyys, ettei se tapahdu uudestaan. Ajatukset pyörivät samoissa ympyröissä uudestaan ja uudestaan. Minuutit, todennäköisyydet, pöpöt, minuutit.. 
Eilen aloin kuitenkin jo minäkin virkoamaan ja kaadoin juhlallisesti itselleni jo kokonaisen appelsiinimehulasin aamulla. Iloitsin siitä. (Sillä tässä vaiheessa jopa tällainen asia on hymyilemisen arvoinen. Heh.) Iltaa kohden minulla oli jo pirteä olo. Astuin jopa hetkeksi ulos hengittämään raitista ilmaa. Tästä on hyvä jatkaa, vähän niin kuin uudistuneena, osittain jopa kirjamellisesti.
Oletteko te pysyneet terveenä?
-Såfin

http://lapsiparkki.blogspot.fi/

Comments

Leave a Comment