Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Mietteitä Vallilan kaduilla

Mennyt viikonloppu on ollut sateisin miesmuistiin. Sade ei haittaa meidän perheen pikkuvekkuleita vaan ennemminkin meitä aikuisia. Kävellessä meidän pikkupoikien kanssa kaupungilla, sade on heistä jännittävää. Tässä yksi päivä otimme mukaamme sateenvarjon ja puristauduimme tiiviisti kaikki yhden varjon alle ja kävelimme Vallilan katuja yhdessä kikattaen. Yritimme myös kävelyllämme väistää suuria vesilätäköitä, siinä onnistumatta. Heh. Tulin siinä ajatelleeksi sitä miten hauskaa meillä nykyään on yhdessä pikkupoikien kanssa. Menneellä viikolla meidän isi-ihminen on viettänyt melkein kaiken vapaa-ajan meidän rakennusprojektin parissa ja minä taas olen ollut poikien kanssa kolmistaan. On hauskaa huomata miten paljon seuraa heillä on toisistaan ja oikeastaan he eivät ole minullekaan enää ”huollettavia taaperoita” vaan he ovat kunnon hassuttelevia ohjelmanumeroiden järjestäjiä, viihdyttäjiä, show-miehiä ja keskustelukumppaneita – varsinainen parivaljakko. Jotenkin tuntuu siltä, että nämä tyypit olisivat olleet minun elämässä aina..
Pojat ovat keskenään.. kröhöm .. villejä. Heillä on mielipide kaikkeen ja löytävät aina jonkun syyn juosta paikasta toiseen. Leikkimielisestä painimisesta he tykkäävät kummatkin ja viimeksi sain hieman hävetä heidän järjestämää ohjelmanumeroa kesken Tropicaarion lattiaa. Kun olemme kolmistaan meillä myös tapellaan suunvuorosta (joo, ihan oikeasti). Etenkin meidän nuorin on tällä hetkellä niin kova juttumies, ettei muut meinaa saada sanaa väliin kun tarinat vaihtuvat kilpa-autoista suuriin vihaisiin monstereihin. Lapset ovat myös luonteeltaan avuliaita, etenkin kun ovat minun kanssa kolmistaan. Kantavat omat lautaset keittiöön, poimivat omat likavaatteensa pois lattialta ja siivoavat huoneensa. Sopivan avuliaita kun sitä tarvitaan mutta silti sopivan villejä.
Kaiken kaikkeaan minusta tuntuu jotenkin oudolta, että tulen niin hyvin toimeen meidän pikkupoikien kanssa. Tavallaan typerää sanoa näin koska tottakai minun kuuluisikin viihtyä heidän seurassa, ovathan he omia lapsiani – en vaan koskaan uskaltanut toivoa, että meillä olisi näin hauskaa yhdessä! 
-Såfin

http://lapsiparkki.blogspot.fi/

Comments

Leave a Comment