Paina Enter hakeaksesi.

Blog image

Liskojuttuja

Meillä oli aika eriskummallinen tapaaminen toissapäivänä kun saimme kunnian vierailla meidän tuttavaperheen luona katsomassa heidän uusinta perheenjäsentä. Tämä tyyppi ei ollutkaan ihan mikään perinteisin lemmikki, mutta koska ystävämme ovat hyväsydämisiä ja erittäin eläinrakkaita he ovat vuosien mittaan ottaneet hoitaakseen huostaanotettuja eläimiä eri puolilta Suomea. Tällä kertaa yksi hätää kärsivä lisko nimeltä Mollis oli vailla uutta rakastavaa kotia ja huolimatta sen kaikista vammoista ja kaltoinkohtelusta lisko on nyt uuden kodin myötä kuntoutunut melkein täysin. Pieneltä paralta puuttuu eläinlääkärin mukaan vielä silmäripset ja sen suun ja hännän rakenteessa on pieniä epämuodostumia. Nämä pienet vammat eivät kuitenkaan haittaa Molliksen arkea. Meidän pojat olivat intoa täynnä kun näimme suuren terraarion jonka toisessa laidassa lisko lämmitteli lämpölampun alla..
Lisko ei ollut ollenkaan limainen niin kuin itse olin kuvitellut. Heh. Sen suomut olivat lämpimiä terraarion lämmöstä ja se pysytteli hyvin pitkälti paikoillaan. Tällainen lisko syö aika harvoin, mutta saimme myös nähdä miten hän ruokaili. Hänet päästettiin vapaaksi keittiöön kuten myös hänen ruoka; heinäsirkat. Mollis pyydysti vikkelästi heinäsirkan suuhun ja maiskutteli tyytyväisenä. Heinäsirkat ovat hänen suurinta herkkua, vaikka hän ei saa syödä kovin monta sirkkaa viikossa. Meidän isi-ihminen oli ainut joka rohkaistui pitämään Mollista sylissä. Lisko pitää ihmisen läheisyydestä ei niinkään tunteiden perusteella niin kuin jotkut karvaisemmat lemmikit vaan lisko tykkää ihmiskehon lämmöstä. Huh. Lapset silittivät liskoa ja jopa minä uskaltauduin koittamaan sen hieman karheaa selkää. Aika mahtava tapaus.. kiitos kun saimme tulla tapaamaan Mollista!
Oletko sinä koskaan kohdannut liskoa tällä tavalla!? Uskaltaisitko silittää?
-Såfin

http://lapsiparkki.blogspot.fi/

Comments

Leave a Comment